Intialainen filosofia

Mahabharata 200 eaa ja Bhagavad Gītā 400–100 eaa:


MM900303430.GIF


Oma minämme on sekä ystävämme että vihollisemme. (Mahabharata n. 200 eKr.)


Nähdessäni tämän oman kansani, oi Krishna,
lähestyneen taistelunhaluisena,
minun jalkojani heikottaa ...
enkä näe mitään hyvää siinä,
että oma kansani tapetaan sodassa. ...
Parempi oma velvollisuus vajaasti täytettynä
kuin toisen velvollisuus hyvin tehtynä.
Parempi kuolema omassa velvollisuudessa:
vieras velvollisuus tuo vaaran.
(Bhagavadgita)

Vedat ja Upanisadit:

Ihmiskunnan kartuttamiseksi hän (brahma) loi ihmissuvun; suusta, käsivarrestaan, reidestään ja jalastaan hän loi brahmanan, ksatrijan, vaisjan ja sudran. (Rigveda)
Koko luomakunnan säilyttämiseksi tämä mitä korkeimmassa määrin kirkastettu Olento määräsi eri ammatit niille, joita hän oli luonut suustaan, käsivarrestaan, reidestään ja jalastaan. Brahmanoille hän antoi tehtäväksi vedakirjojen tutkimisen ja opettamisen, uhrin suorittamisen, toisten uhrimenojen ohjaamisen ja oikeuden ottaa ja antaa. Ksatrijoille hän antoi velvollisuudeksi suojella kansaa, harjoittaa laupeutta, uhrata, lukea pyhiä kirjoja eikä antautua aistinautintoihin. Eläinten hoito, almujen anto, uhraaminen, pyhien kirjojen tutkiminen, kaupankäynti, lainananto korkoa vastaan ja maanviljelys ovat toimet, mitä annettiin vaisjoille. Mutta Kaikkien Valtias antoi sudroille vain yhden tehtävän: palvella edellisiä luokkia alentamatta niiden ansioita. (Manavadharmasastra, Manun lakikirja, ajanlaskun alusta)
Alussa tämä maailma oli itseys [atman] yksinään, eikä ollut olemassa yhtäkään muuta oliota, joka olisi räpäyttänyt silmäänsäkään. Hän ajatteli itsekseen: "Luon maailmat." Niin hän loi nämä maailmat -- vesimassat, ilmojen heleän kannen, elottoman ja vedet. Vesimassat ovat siis ylhäällä taivaan takana ja lepäävät taivaan päällä. valoisa ilmakehä on niiden välillä oleva maailma. Eloton on maan kamara, ja maan alla ovat vedet. (Aitareya-upanishad)

Linkkejä:
http://www.joogaliitto.fi/?id=42&menu=4